Oho, unohtui: insinöörien haluama näyte

Mä niin toivoisin, että sinä ja Daddy ja minä voitais olla tavallinen onnellinen perhe, tytär huokaisi eilen nukkumaan mennessä. 

Rintaa riipi, kun mietin niitä kolmea asiaa, jotka tekee meistä vähän epätavallisia ja ajoittain enemmän tai vähemmän onnettomia. 

1) Mun henkinen ja sosiaalinen koti on Suomessa ja puolison Namibiassa. 2) Me ollaan vanhoja vanhempia. 3) Meidän perheessä on vain yksi yksinäinen lapsi  (plus puolison kaksi aikuista poikaa Lontoossa). 

Tytärtä kuitenkin askarrutti ihan muu juttu. 

Jos me oltais tavallinen onnellinen perhe, me voitais kaikki design meidän omat huoneet. 

Toive liittyi selvästi raivonpuuskaan, jonka olin saanut vähän aiemmin illalla. Lapsi oli joutunut ottamaan sen vastaan yksin, sillä hänen isänsä on viikonlopun mittaisella maahockeytä ja olutta -retkellä. 

Pitääkö täällä aina olla näin sekaista? Ihan kuin jossain, jossain - possujen talossa! Mä en jaksa tämmöstä, että mitään ei laiteta koskaan paikoilleen ja kaikki näyttää ihan väliaikaiselta. Ja ja ja ja arvaa mikä on pahinta? Että sen pitäis ilmeisesti teidän mielestä OLLA MULLE OK, mutta SE EI OLE MULLE OK.

Kuvat on otettu tänään, puuskaa seuranneen pyörremyrskysiivouksen jälkeen, joten niiden valossa vaikutan hullummalta kuin oikeasti olen. (Ja odottakaa, kyllä tää liittyy myös saunaan.)

***

Aiheeseen. Täällä tehdään kaikki tosi usein vasemmalla kädellä. Otetaan esimerkiksi pistorasiat. Meidän kaikki pistorasiat on vinossa. Sen lisäksi ne sijaitsevat mahdollisimman näkyvillä, mutta silti epäkäytännöllisillä paikoilla.

Esim. alla olevan taidonnäytteen näen kun istun olohuoneen sohvalla. 

Ehkä on sittenkin hyvä idea, että puoliso kiinnitti tähän kohtaan nää sen veitsilistat. En haluais katsella näitäkään sohvalta, mutta ainakaan pistorasian vinous ei näy niin selvästi. 

Kaksi muuta huomiota yllä olevasta otoksesta. 

Yksi: Oon  käynyt kamppailua muka-sivistynyttä makuani mutta oikeesti ihan vaan keskiluokkaista pikkumaisuuttani vastaan, ja pitänyt mahassa mölyn, joka huutaa että tämmösissä veitsilistoissa kuuluu esitellä harvoja tarkkaan valittuja sveitsiläisiä tai japanilaisia laatuveitsiä. Sen funktio ei ole olla kätevä säilytyspaikka jokaiselle Mr. Price Homesta ostetulle rimpulalle. (Mr. Price Home on eteläafrikkalainen huonekalu- ja kodintarvikeketju, jonka nimi siis suomentuu osuvasti Herra Hinnan Kodiksi.) 

Kaksi: Etualalla on edustettuna suihkepullo Doomia, eli suunnillen Raid-hyönteiskarkotetta. Puoliso koristelee näillä koko talon kaikkina muina vuodenaikoina, paitsi talvisin. Niitä ei voi säilyttää kaapissa. 

Mutta siirrytään seuraavaan vinoon pistorasiaan. Se sijaitsee myös keittiössä. Siinä nurkassa, mihin jokainen kotitalous todennäköisesti paikoittaa pienet sähkökojeensa. Pistokkeita on liian vähän ja ne on vääränlaisia, joten siksi siihen pitää laittaa tommonen väliakaismöjö, jossa on vielä kiinni toinen väliaikaismöjö, joka kuvassa jää leivänpaahtimen taa. Tuloksena hirvee kasa koko ajan sotkussa olevia johtoja. 

Alakuvassa sen sijaan on - tadaa! - boksi, josta nettikaapeli tulee taloon. Mikä olisikaan loogisempi sijainti kuin tiskialtaan ja hellan maasto. Boksi on melkein suorassa. Ehkä siksi, että sitä on ollut vaikea laittaa vinoon tuonne kaapin alle. Modeemi tai mikälie wifi-laatikko riippui suht pitkään puoliksi ilmassa tän rasian ja maustehyllyn välissä. Se oli taistelu, jonka valitsin käytäväkseni, ja niin tuota kaapin reunaa ylös menee nyt jatkojohto ja loota on piilossa välikatossa. 

Keskellä ruokailutilan (nyk. leikkinurkka) seinää on tietysti tosivinossa oleva rasia TV-antennin johdolle. Mulla on siihen suora näköyhteys ruokapöydästä.

Kamiinan vieressä seinällä on valokatkaisija ja boksi, josta säädetään kattotuuletinta. Myös ne ovat hämmentävän suorassa, mutta niiden vieressä on vanhan tuulettimen boksin jättämät reiät, joita ei seinää maalatessa kitattu, vaan jätettiin irvistelemään. 

(Ja tästä kuvasta ei näy, mutta toi kirjahylly risteilee eri suuntiin ristiin rastiin meneviä johtoja. Uuvuin taistelussa siinä vaiheessa, kun sain eliminoitua lattian poikki kulkeneet johdot.)

Tässä taas on tyttären huoneen katto, josta on otettu pois lamppu, jotta saatiin kytkettyä kattotuuletin, jota ei kuitenkaan ollut mahdollista kytkeä lampun paikalle. Ammottava reikä peitetty maalarinteipillä (neljä vuotta sitten). 

Vähän pienempiä reikiä on myös muiden huoneiden katoissa. Tai lamppuja, jotka eivät ole enää käytössä, mutta jotka on jätetty kattoon, ettei niiden kohdalle tulis reikää. 

Ja noniin, vihdoin pääsen vähän lähemmäksi sauna-asiaa. 

Moon tottunut siihen, että kun jossain asutaan vakituisesti, paikka laitetaan käytännölliseksi ja kauniiksi kodiksi. 

Puoliso on tottunut siihen, että jos johonkin koskee, koko homma on vaarassa mennä pieleen. 

Niin kuin surkuhupaisa pintaremontti, joka maksoi meidän mittakaavassa hemmetisti ja jossa saatiin vinoja lattioita, railoja vinoihin lattioihin, vetämättömiä lavuaareja jne. 

Saunasta on nyt tulossa hänelle pintaremontti potenssiin kymmenen. 

***

Mainitsin jo, että puolisolla oli tukirakennetta koskevia räjäytysaikeita. Siis tosin vain kuvainnollisia, sillä luultavasti räjäyttämisestä aiheutuisi pahemmat tuhot kuin remontista, jossa edes pyritään parantamaan tilannetta. 

Sain pari päivää sitten selville, mistä räjäytyspuhe kumpusi. Hän oli just saanut kuulla tukirakenteen suunnitelleelta insinööritoimistolta, ettei se ole valmis antamaan siunausta rakenteen toteutukselle niin, että sen saisi merkittyä talon virallisiin papereihin. 

Syy: Siksi ettei meidän käyttämä kulkuneuvoton rakennusporukka ollut koskaan toimittanut insinööreille näytettä betonista, jota tukirakenteeseen upposi mittaamattomat määrät. 

Tiedettiinkö me edes koskaan, että niin piti tehdä? kysyin puolisolta. Kuulemma tiedettiin, mutta se oli sanottu jossain tapaamisessa niin ohimennen, ettei hän ollut muistanut tarkistaa, oliko rakennusporukan pomo muistanut toimittaa näytteen.

Mikään tässä hankkeessa ei ole yksinkertaista, puoliso puuskahti. Kaikkeen liittyy aina joku uusi ja yllättävä ongelma. I'm so tired of this. 

Niin mäkin. 

***

Tyttären osakseen saamalla purkauksella saattoi olla jotain tekemistä sen kanssa, että kävin perjantaina illallisella ystävän luona, joka on vastikään muuttanut uuteen kotiin alueelle nimeltä Luxury Hill.

Talo oli vanha ja kaikki oli remontoitu uusiksi. Oo, iik, viiden naisen joukkomme huokaili tupatarkastuksella. 

Kaikki pistorasiat olivat suorassa. Niitä oli tarpeeksi. Ja niiden paikat oli mietitty! Ja kaiken muunkin paikat oli mietitty. (Talossa oli esim. kodinhoitohuone, kun normaalisti ei ole edes siivouskaappia, minne voisi laittaa imurin.) Katoissa ei ollut ylimääräisiä reikiä, lattiassa ei railoja, eikä mitään oltu fiksattu maalarinteipillä. Ystävän piikkikorot ja käsilaukut seisoivat säntillisissä riveissä walk-in-closetissa.

Kävi ilmi, että ystävä oli palkannut rakennusinsinöörin koulutuksen saaneen ystävänsä vetämään remonttia viiden kuukauden ajaksi, ja tämä ystävä haukankatseineen oli ollut paikalla joka ikisen minuutin, jonka hanke oli kestänyt. 

***

Jotta ininäni pistorasioiden vinoudesta asettuisi kontekstiin, elämme siis kaupungissa, jossa noin  puolet asuinrakennuksista näyttää tältä. 

Kuva: Pemba Mpimaji