Tule hyvä kakku

Kuvassa on meidän lattia vessan ja makuuhuoneen välisen oven kohdalla. Rusehtava läntti on lattiantekijän jättämää ikilikaa, josta olemme saaneet nauttia joka huoneessa jo neljän vuoden ajan.  Musta railo lattiaan aukesi vasta vähän myöhemmin. Tällaisia isoja halkeamia ei ole kovin montaa ja tämä on niistä pahin. Hiushalkeamia taas on joka paikassa. 

Puoliso VIHAA tätä lattiaa. 

Minä olen yhä sitä mieltä, että kannatti, sillä alkuperäinen lattiasto oli sekoitus 1) pinkin, beigen ja oranssin välimaastossa pyöriviä lattialaattoja ja 2) tummanbeigeä kalanruotokuvioista kokolattiamattoa. Asiain tilasta ei ole kovin havainnollista kuvamateriaalia. Alla olevasta saa jotain osviittaa. (Näyttää paremmalta kuin oli, laatoista tuli mieleen lähinnä vispipuuro.)



Löytyi myös tämä hehkeä pyykinkuivatuskuva vuodelta 2012 (jolloin näköjään käytimme yhä taskulaskinta). Vispipuuron väri erottuu suht hyvin ikkunan alla. Ja takanurkasta pilkistelee muuten  se hintelä palmu, joka pian kuvan ottamisen jälkeen istutettiin saunan paikalle. 


Lasta ei tuolloin vielä ollut, joten kodin kivoimmassa pisteessä saattoi pitää ruokapöytää. Nythän tuossa kohtaa vallitsee ainainen kaaos, joka tunnetaan nimellä tyttären leikkinurkkaus

Mutta lattiasta piti kirjoittaa. Se meni monella tapaa pepulleen. Mm. silleen, että makuuhuoneeseen, minne piti valaa kokonaan uusi lattia, valettiin jännittävällä tavalla kalteva lattia. Kaltevuus keskittyy just mun työpöydän kohdalle ja istuin vinossa siihen saakka, kunnes puoliso laittoi lattialle vanhan oven, jonka toisen reunan alle pinottiin aikakauslehtiä niin että tuolini alusta suoristui. 



Lattia-asia on tavallaan mun vika. Minä halusin sementtilattian enkä tajunnut, ettei vanhojen laattojen päälle laitettava ohut mikä lie mikrosementti ole ollenkaan sama juttu kuin semmoinen, minkä halusin. Sitten vielä poistuin lapsen kanssa melkein kolmeksi kuukaudeksi Suomeen ja jätin puolison yksin remontin keskelle. (Muistin häntä kuitenkin päivittäin rakkaudentäyteisillä remonttia koskevilla yksityiskohtalaisilla sähköposti-missiiveillä.)

Mutta kohtalo kyllä avitti tätä plunderia kaikin mahdollisin tavoin, eli en suostu ottamaan kovin isoa vastuuta. 

Tarina alkaa 90-luvun alusta. Olen jyväskyläläinen lukiolainen. Puoliso on Suiderhofin kaupunginosassa asuva windhoekilainen lukkoseppä. Puolison naapurissa asuvat esiteini-ikäiset kaksospojat P ja D isänsä ja kahden verenhimoisen koiran kanssa. Perheen äiti on muuttanut pois ei vain kotoa, vaan myös poikien elämästä. 

Eräänä päivänä P:n ja D:n koirat tappavat puolison kissan. Puolisosta tapaus on ikävä, mutta äitinsä hylkäämille ujoille pojille on vaikea olla vihainen.  

Fast forward vuoteen 2016 ja minä pistän sähköpostia eteläafrikkalaiseen firmaan, jolla on ihanat Instagram-sivut - tekeekö kukaan Namibiassa näitä tämmöisiä lattioita?

Kahden päivän päästä saan vastauksen namibialaisesta sähköpostiosoitteesta, jossa joku saksalaisella sukunimellä varustettu hemmo kertoo olevansa firman edustaja Windhoekissa. 

Kerron asiasta puolisolle, joka kysyy oliko miehen etunimi P vai D. Kun vastaan D, hän kohottaa kulmakarvojaan ja sanoo "luulin, että se on IT-alalla". 

Ja niin IT-alalta aika hiljattain remonttiurakoitsijaksi siirtyneestä D:stä tulee meidän urakoitsija. Hän on yhä epäonnen soturi. Venäyttää selkänsä vetäessään irti makuuhuoneen kokolattiamattoa, jonka alta paljastuu vesivahinko, jollaisia Windhoekissa ei pitäisi edes voida sattua. Tulee ylipäänsä kaikenlaisia hänestä riippumattomia viivästyksiä. Ja sen vinon lattian lisäksi saan vinoseinäisen vaatekaapin (tuo harmaa on se vino seinä, vaikka vinous ei kyllä tässä näy).


Keittiöön saan niin painavat sementtiset työtasot, että alakaapit alkavat luhistua niiden alle (vaikka D:n mukaan vaaraa ei ollut). 


Vessoissa on sementistä valetut lavuaarit. Ne ovat muuten sellaiset kuin halusin, mutta niihin ei ole tehty kallistuksia, eli niitä on tosi vaikea pitää puhtaina, kun vesi valuu viemärin sijasta lavuaarin kulmiin. 


Lopulta hankkeessa on kestänyt niin pitkään, että puoliso ei enää jaksa yhtään päivää remontin keskellä. 

Hän maksaa D:lle ja sanoo, että tekee tarvittavat viimeistelyt itse. (Esim. tää ovi ja aikakauslehdet mun tuolin alla on niitä "viimeistelyjä". Lattialistoja meillä ei ole vieläkään.)

Olin pöyristynyt. Maksoit sille täyden hinnan?! Vaikka niin moni asia meni ihan pieleen? Ja niin paljon jäi tekemättä.

Tämä tapahtui syyskuussa 2016. En ole vieläkään ihan varma, oliko kyseessä paikallinen menettelytapa vai puolison ja D:n yhteinen historia. 

Puolison ärsyyntyneisyys mun eurooppalaiseen sementti- ja puukotkotukseen sen sijaan on ollut aika ilmeinen, vaikka hän on tavoilleen uskollisena koittanut pitää sen sisällään.

Niin nyt mä toivoisin, että siitä saunasta tulis hyvä kakku. Enkä ihan hirveesti ole vängännyt, että pitäis ruveta semmoiseen isoon remonttiin, missä sauna rakennettaisiin osaksi taloa kylpyhuoneen yhteyteen.

Kommentit

Suositut tekstit