Muistatko elämäsi ekan saunan?

Mun elämän eka sauna on jossain täällä, 70-luvun alussa Suoramalle valmistuneiden elementtitalojen kellarissa. 

Ja tuolla me ollaankin, kuvan etualalla. Pikkuveli istuu maassa ja minä seistä tökötän.

Äiti pakkasi saunaan mentäessä muovipintaisen kosmetiikkapussin, jossa oli ruskeita ja oransseja kukkia ja kultainen nipsu. Se oli minusta hieno.

Pussissa oli melkein pakko olla jonkinlaista hiusnaamiota tai hoitoainetta, sillä muistan äidin istuneen ylälauteella pyyhkeestä tehty turbaani päässä.

Pyyhe on meillä vieläkin. Siinä on pinkkejä, violetteja ja sinisiä suorakulmioita valkoisella pohjalla ja reunassa iskän nimikirjaimet, jotka fammu on kirjonut sinisellä langalla.

Saunassa oli lämmintä ja raukeaa.

Katselin äitiä alalauteelta. Äiti oli kaunis. 

Saunassa oli myös jotain tätejä. (Paitsi jos ne olivat kuin äiti, ne olivat alle 25-vuotiaita.)

Ja se oli valtava se sauna. 

Paitsi ettei ehkä ollutkaan.

Googlasin mitä tiedän osoitteesta. Löytyi myynti-ilmoitus, jossa kerrottiin, että taloyhtiön vasta remontoiduissa saunatiloissa kelpaa kylpeä.

Sen on pakko olla tämä. 

Olin äimän käkenä. Näin pieni!