Terveisiä uimahallista

Tässä ei nyt näy itse uimahallia, sillä se on tyttären selän takana olevassa montussa.

Mutta näkyy uimakoulun pikkubussi. Sillä uimakoulu tulee normiaikoina hakemaan lapset tarhasta ja palauttaa heidät takaisin tarhaan. Vanhemmille tosi kätevä järjestely, joka alkaa toimia taas kun tarhat aukeavat. (Niiden piti aueta 7.9. Tänään on kuulemma tullut jotain tietoa, että aukeaisivat vasta 21.9. Tänä vuonna mikään ei enää yllätä.)

Sekä tarha että uimakoulu ovat yksityisiä. Valtion kouluissa meininki on toinen. Täällä ihan kaikki rahalla ostettava meininki on todella toinen kuin verorahoilla saatava.

Itse kävin kunnallista uimakoulua kesäkuisessa Alvajärvessä. Muistaakseni tosi monena kesänä, mutta se ei kai mitenkään voi olla totta, koska osasin uida (ainakin jotenkuten) jo ennen ekaa kertaa. Jos olis ollut yhtään kylmempi, oltais varmasti hiihdetty sinne. Mutta koska oli kesä, käveltiin. Matkaa oli noin 500 metriä, mukaan lukien vilkkaan Matinmäentien ylitys. Samaa väliä me lapset sitten kuljettiin kaksi kuukautta uimakoulun loputtuakin pyyhkeet harteilla ja huulet enemmän tai vähemmän sinisinä. Uimarannalta kotiin palatessa oli hillitön ylämäki, jossa tuli aina uudelleen hiki.

Ei siellä Alvajärven uimarannallakaan tietty mitään saunaa ollut. Mutta Jyväskylän uimahallissa oli. Ne muistot! Mitä mun lapsesta tulee, jos se ei pääse kuuntelemaan vieraiden mummojen juttuja uimahallin saunassa? 

PS: Kun tytär syntyi, Alva oli yksi mun suosikkinimistä. Hänestä tuli kumminkin Dora.