Nyt viiraa – pakkomielle höyrysähkökiukaasta


Hirvee päivä. Kamera lakkasi toimimasta (kuvassa saunanpohjan raudoitusta) ja sain pakkomielteen höyrysähkökiukaasta. 

Vielä aamulla olin suhteellisen onnellinen keski-ikäinen nainen, joka oli vihdoin laittamassa pistettä työprojektille, eikä tiennyt, että höyrysähkökiukaita on olemassa. 

Nyt illalla olen pimeässä olkkarissa epäelegantisti niiskuttava keski-ikäinen nainen, jolta aikoja sitten nukkumaan mennyt 6v. tulee kysymään: "Ootko sä kunnossa?" Ja: "Mä tiedän, sulla on ikävä mummia ja isoisää. Mä toivoisin, että mä voisin tehdä jotain, mutta en mä voi."

Miten tuohon vastataan, että voi kulta mä itken, koska mulla ei ole höyrysähkökiuasta?

En vastannutkaan. Sanoin itkeväni, koska oon tosi väsynyt, enkä saa tehtyä työtäni valmiiksi, vaikka sen olis pitänyt olla valmis jo eilen. (Sen lisäksi, että mulla on ikävä mummia ja isoisää.) Toivon että nuo on oikeasti enemmän totta kuin äkillisesti ylitsepääsemättömältä tuntumaan alkanut höyrysähkökiukaattomuus.

---

Kaikki kävi näin: 

Sain yllättävän ja ihanan viestin, että hyvän ystävän hyvä ystävä on lähettämässä Namibiaan kontin, johon mahtuisi pieni kiuas. Jos haluaisin käyttää tilaisuuden hyväkseni, paketin pitäisi olla lähtövalmiudessa Helsingissä maanantaina. 

Tällaisia tilaisuuksia ei tule usein, ja olin ajatellut ettei tarvitakaan.

Meillähän on jo kiuas  itse asiassa koko saunaprojekti alkoi siitä, että perittiin kiuas Ouluun muuttaneelta suomalais-namibialaiselta ystäväperheeltä. 

Emme ole kuitekaan vielä nähneet sitä kiuasta, ja meillä on siitä ristiriitaisia tietoja. Namibialaisen lahjoittajaisän mukaan kiuas on ikivanha. Meidän lähistöllä uima-allastarvikekauppaa pitävän miehen mukaan ikivanhuus ei kuitenkaan haittaa, sillä "kuvailun perusteella se on ihan varmasti juuri sitä kiuastyyppiä, joka on paras eteläisessä Afrikassa koskaan myyty kiuas  käytännössä ikuinen". 

Mua oli alkanut hiukan huolestuttaa, että kiuas on suurehko ja vaatii suht pitkät turvavälit. Tämä on mahdollisesti issue nyt kun tilaa onkin luultua vähemmän yli-innokaan louhimisen takia (koska paikalle valettava tukiseinä, jonka valmisteluja ovat nuo raudoitukset, jotka näette yläkuvassa, jos siristätte silmiänne sopivalla tavalla.)

Raskauttavin tieto kiukaasta tuli kuitenkin tänään. Suomalaisen lahjoittajaäidin mukaan se toimi ihan hyvin, mutta siinä oli vähän laimeat löylyt. Vähän laimeat löylyt!!!

Olin unohtanut, että tämä ystävä (terkkuja!) on paljon lempeämpi kuin minä, eikä luultavasti siksi ollut koskaan tehnyt asiasta numeroa. 

---

Menin siis nettiin kiuaskauppaan 

Homman piti olla helppo. Ostaisin halvimman pienen seinäkiukaan. Tosin sen pitäisi olla Harvia, tunnesyistä.

Kun Harvia näkyy, ollaan melkein kotona.

Kun mun iskä oli pieni, mun isovanhemmat ostivat kesämökin Päijänteen rannalta Muuramesta. Tässä veli ja minä ollaan siellä 70-luvulla. 


80-luvulla allkuperäisen mökin paikalle rakennettiin talviasuttavan mökki, jonne mun vanhemmat lopulta muuttivat vakituisesti. Alla se pilkottaa puiden välistä mäen päällä.


Harvia on ihan lähellä tätä paikkaa, Muuramen teollisuuskylässä. Sen ohi ajetaan aina kun tullaan kotiin maailmalta, tai vaikka vaan Keljon Prismasta.

Mökillä on sisäsauna ja rantasauna. Sisäsaunassa on tämmöinen Harvian Sähkäri-kiuas. 


Kiuas on ruskea, koska 80-luku. Alkuperäinen, koska sisäsaunaa käytetään lähinnä varastona ulkotuolien pehmusteille. Täällä kuitenkin saunottiin ennen ilmastonmuutosta esim. jouluisin, sillä silloin oli liian kylmä lämmittää rantasaunaa talvella.

Myös mun lapsuudenkodin rivitalosaunassa oli Sähkäri-kiuas. Olin siksi vakuuttunut että Sähkärin avulla voin tarjota tyttärelleni ihan tarpeeksi hyvän lapsuuden. Se on sitä paitsi halvin näistä Harvian pikkukiukaista. 

---

Sitten tein VIRHEEN. Katsoin myös niitä muita pikkukiukaita (jostain syystä Harvia on tuonut markkinoille uusia malleja sitten 80-luvun???) ja laitoin niiden linkit someen (ikäluokkani suosimaan Facebookiin). 

Ystävä huomasi, että joukossa oli malli, josta sais sekä höyryä että löylyä. Sen nimi on The Wall Combi

Innostuin hirveesti. Jos ei ole ollut puhetta, niin täällähän on siis ihan törkeän kuiva ilmanala. Windhoek on korkeammalla merenpinnasta kuin Halti ja kahden hiekka-autiomaan (Namibin ja Kalaharin) välissä.

Voin vain kuvitella, miten kuivat löylyt meidän sähkösaunassa on, kun se joku päivä valmistuu. 

Toista olis höyrysähkösaunassa. 

Oi mun elämässä olis kaikki hyvin, jos olis höyrysähkösauna. 

Ja tätä rataa. 

---

Mut ne höyrysähkökiukaat on kuulkaa tosi kalliita. Ensin katsoin että 600e. Se on aika paljon kalliimpi kuin 200e maksava Sähkäri. 

Nyt 600e tuntuu halvalta, koska vähän myöhemmin tajusin, että 600e maksavan kiukaan lisäksi pitää ostaa vielä 500e maksava ohjauspaneeli. Ohjauspaneeli! Eikö siinä kiukaassa voisi olla vaan semmoinen vesitasku, joka hoitaa homman itsekseen? 

Tämän tajusin vasta sen jälkeen, kun olin jo selvittänyt, että Jyväskylän K-Rauta Tourutornissa olis semmoisia combeja. (Mää soitin sinne Skypellä ja sain jutella ihaanasti keski-suomee, ehkä siitäkin tuli koti-ikävä ja tää nuutunut olo.) 

Jostain syystä K-Raudan valtakunnallisessa verkkokaupassa näytti siltä, että sellaiselle kiukaalle olis vaikea saada Helsingin sisällä kuljetusta tarpeeksi nopeasti, mutta jos nyt sattuisi tuntemaan Jyväskylän lähellä jonkun, jolle voisi sähköttää rahaa, niin se vosi lähettää semmoisen kaukokiidolla Helsinkiin maanantaiksi. 

Mulla olis tarvittavat 1100 euroa. Mutta se on iso raha. Onko semmoista summaa järkeä pistää kiukaaseen, kun on kuitenkin tähänastisen elämänsä selvinnyt kastelemalla saunan seinät?







Kommentit

Suositut tekstit