Kivimurskaa ja itkuhuutoa

 


Takapihan huokoiseen kallioon piti louhia saunaa varten aukko. Talouden- ja lapsenhoitaja H ja minä ajattelimme sutaisevamme sen pikaisesti.

Teimme hommia kaksi kertaa puoli päivää. Ensimmäisenä louhittiin, toisena kannettiin syntynyttä kivimurskaa 20 litran muoviämpäreissä ulos talosta ja käytiin kippaamassa mun (pienellä) autolla viiden ämpärin satseissa läheiselle kippauspaikalle. Teimme kolme kippausreissua, mutta kauheen vähäiseltä näytti se kivimurskan vajuaminen takapihalla. Ja hakattavaa olis ollut vielä lisää.

Pitkän kuhnailun jälkeen palkkasimme apua. Nyt pihalla on huhkinut viikon ajan kolme nuorta miestä ja kivimurskaa on raijattu olohuoneen läpi kippuuseen todella monta bakkie-auton lavallista. Bakkie on tuommoinen kuvassa näkyvä takaa auki oleva neliveto, joka on Namibiassa monen miehuuden mitta. Sille on oltava olemassa myös suomeksi joku nimi, mutta en saa päähän.

Pelkäsimme, että meidän ja naapuritaloyhtiön välillä oleva liki neljä metriä korkea muuri romahtaa, kun sen alla olevasta kalliosta lähtee iso osa pois. Sen sijaan tapahtui kaksi muuta draamaa. H:n taaperolla oli niin kauhea monen päivän oksennustauti, että tiistain juoksimme hänen kanssaan lääkäreissä. Saatiin onneksi apua rahalla yksityiseltä, kun julkisella oli lähetetty antibioottien kanssa kotiin testaamatta, tarvittiinko antibiootteja. En ole koskaan nähnyt niin letkuksi mennyttä ja äkkiä kuihtunutta lasta.

Keskiviikkona oli Heroes’ Day, Namibian vapaustaistelun muistoksi vietettävä kansallinen vapaapäivä ja join ruotsalaisen työpäiväni päälle niin paljon viiniä, että erehdyin puhumaan politiikkaa puolisoni ja hänen ystävänsä kanssa. Se ei ole ikinä hyvä idea. Lopulta huusin heille (itkien), että vihaan Namibiaa ja ihan kaikkia namibialaisia, enkä tajua miksi olen täällä, kun ei kerran olisi pakko. En halua elää maailman melkein eriarvoisimmassa maassa, jossa kaikki kansanryhmät kyräilevät kaikkia muita kansanryhmiä ja ani harvaa kiinnostaa saatavilla oleva faktatieto. (Voidaanko pliis Suomessa olla menemättä samaan suuntaan?)

Mutta tänään taapero jo leikkii, olemme yhä naimisissa, enkä vihaa Namibiaa ja namibialaisia ainakaan aktiivisesti. Ja SAUNAN PAIKKA ON VALMIS (enkä aio nostaa maljaa sen kunniaksi).   


PS: Windhoek, näiden hyvien työmiesten numeron saa tarvittaessa multa. 

 


Kommentit

Suositut tekstit